Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa

Miira on tyttö, joka ei voi sietää epäoikeudenmukaisuutta - eikä sitä, miksi tyttöjen pitäisi vain olla hiljaa, kun poikien tekemisiä katsotaan läpi sormien. Silloin voi olla hankalaa tulla toimeen opettajien kanssa, tai löytää tytöistä parasta kaveria. Elämänkoulu 80-luvun göteborgilaislähiössä Gårdstenissa opettaa pientä Miiraa rujolla tavallaan: narkkareiden ja juoppojen keskellä myös lapset aloittavat kokeilut nuorina. Kodeissa ei aina ole lasten paras paikka, vaikka Miira huomaakin lopulta, että hänen makkarakastikkeentuoksuinen kotinsa taitaa olla sieltä turvallisimmasta päästä.

 Miira yrittää pyristellä vapaaksi suomalaisuuden muotista - miksi vain suomalaiset ovat omalla suomiluokallaan koulussa, kun muut maahanmuuttajat saavat rennosti sulautua ruotsalaiseen yhteiskuntaan? Vapaus kutsuu ja rajoja kokeillaan. Eija Hetekivi Olssonin esikoisromaani on raju mutta raikas maahanmuuttajakuvaus ja nuoren tytön kasvutarina kohti vapautta.

Hurmaa Helsingin yössä

Nina Hurman esikoisromaani Yönpunainen höyhen vie mukanaan 20-luvun Helsinkiin. Siellä jazz-musiikki kietoutuu pirtukeisarin kohtalonhetkiin, ja sisällissota pirskoo suolaa haavoihin. Rouge myy hattuja ja laulaa iltaisin jazzia. Etsivä Korpelan katsetta vain on vaikea ohittaa, se menee luihin ja ytimiin. Kun Toivo-veljeä epäillään pirtukeisari Guld-Gustin murhasta, on toimittava: kuka on se mies, jonka vain Rouge näki murhailtana?

Hurman kuvaamassa 20-luvun Helsingissä on helppo kulkea. Tekee mieli etsiä käsiin paikallishistoriaa ja valokuvateoksia sodanjälkeisestä Helsingistä. Jostain Albertinkadulta sen ravintola Cobran olisi varmasti voinut löytää. Kuppiloiden ja salakapakoiden kieltolaki-Helsingissä Rouge elää itsenäisen ja vapaan naisen elämää, sellaista, jossa eletään välillä sydän vereslihalla. Ajankuvan lisäksi kirjassa kiehtookin myös sen sensuelli vire: kuinka kuunnella kehonsa kutsua leimautumatta paheelliseksi naiseksi, aikana jolloin naisen roolimalleissa ei juuri ollut tilaa liikkua.

Yönpunaisen höyhenen kerronta on selkeää ja suoraa, dekkaria lukee nauttien. Toivottavasti Rouge, Toivo, Heikki ja kumppanit eivät meitä vielä hylkää! Nyt voisikin laittaa sen savikiekon pyörimään ja nauttia vaikka rommitotin...

Kirjoitti Outi

Piraatti-Pete ja yllätys arkussa

Tässä seikkaillaan todella paljon. Tässä on niiiiiiiiiiiiiiiin  kauniiiiiiita kuvia.Tässä on hauska kohta se kun Lumpio ja  Lamp... enpäs kerro teille enempää!  

kirjoitti: Sanni                                                                                          

Elvira Lindo: Villirilli Manolito

Carabanchelissa, Madridissa asuu poika, johon sinun kannattaa tutustua. Ai miksi? No, Manolitolla on ainakin yhtä hauskat jutut kuin Pikku Nikellä tai Vaahteramäen Eemelillä. Ja lisäksi Manolitolla on ihan huippu ukki, jonka kainaloon voi kömpiä perheen parvekkeelle. Kun Manolito piirtää liidulla rappukäytävän seinään uuden kaiteen kotiovelleen saakka, tulee ukki ja pelastaa pälkähästä. Entä kuka on Sottapöksy Susanna? Kuten huomaat, hyvä lempinimi on oikea aarre! Ihan eeppistä!

Tarja Makkonen: Önnö ja kirjava kissa

Mistä on pienet tytöt tehty? Leikeistä ja metkuista, pukuleikeistä, majoista ja salaisuuksista. Ja lisäksi ripaus mielikuvitusta. Sitä on tainnut humpsahtaa oikein kunnolla Önnön ja Matleenan päälle. He keksivät nopeasti, kuinka tehdään kotiin virkistyskylpylä eivätkä jää toimettomiksi kun hevoskuume iskee. Önnö on kuin Pikku Myy: omaehtoinen, itsepäinen - tai ehkäpä vain vahvatahtoinen ja sinnikäs! Lukija on kuin kirjava kissa - löytää Önnön kainaloon ja nukahtaa ilo kasvoillaan. Hyvää oloa vain lisää Ninka Reittu-Kuurilan valoisan keveä kuvitus: minäkin haluaisin asua Mansikkalassa!

Kreetta Onkeli: Selityspakki

Tunnetko minikoviksia tai diktaattoreita entä nössöjä? Menikö sinulta astia rikki? Ei haittaa - tärkeämpää on ettei riko ihmisiä. Onko ärräsi Suomen rajojen sisä- vai ulkopuolella? Selityspakki on kuin hyvä työkalupakki, sieltä löydät avun eri elämäntilanteissa. Siellä on vasara, saha ja nauloja, joilla rakennetaan hyvä itsetunto. Jokainen on tärkeä - sinä olet tärkeä.

Marianne Cederwall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Mirjam palaa kotisaarelleen Gotlantiin kosto mielessä. Kahdeksan vuotta pennin venytystä pohjoisen Kuivalihavaarassa on nyt taaksejäänyttä elämää. Mukanaan pohjoisesta Mirjam tuo ystävänsä Hervorin, ja naiset alkavat remontoida Mirjamin ostamaa vanhaa kappelia. Sopivasti kappelin läheisyydessä asuu myös kolmen roiston kopla, joka pyörittää Care for Seniors -firmaansa lähes rikollisin ottein. Mirjamilla on tuosta firmasta muistoja, jotka eivät jätä rauhaan, ennen kuin asialle tehdään jotain. Onneksi on voimalauseet, joita naiset ovat opiskelleet kesäkurssilla. Mitä kaikkea ajatuksen voimalla saakaan aikaan?

Tällä kertaa matkasin kirjan sivuilta lempeän kesäiseen ja samalla hiivatin kostonhimoiseen Gotlantiin. Näiden naisten varpaille ei kyllä kannattaisi astua! Mirjamin ja Hervorin seikkailuille on juuri ilmestynyt jatkoakin kirjassa Tästä talvesta tulee musta.